Älypää Pelit

Vihdoinkin luettu. Stephenie Meyer: Epäilys. Tää loppu kesken. Ei tapahtunut sitä mitä luulin. Oletettavasti sitten 4. kirjassa jahka se suomentuu ensin. Kirjassa Bellan ja Edwardin rakkaustarina jatkuu. Seattlessa tapahtuu joukkomurhia. Julma vampyyri janoaa kostoa. Bella on vaarassa. Bellan takia Cullenit ja ihmissudet liittoutuvat pelastaakseen Bellan. Bella joutuu tekemään ratkaisunsa muuttuakko vampyyriksi vaiko säilyäkkö ihmisenä. Vampyyri-Edward ja ihmissusi-Jacob käyvät omaa taisteluaan Bellasta. Bella tekee oman valintansa. Kirjan lopussa oli viimeinen luku, Lopuksi: valinta. Se oli hyvin tuskaisen raastavaa luettavaa. Rakkaus on kaunis, mutta aiheuttaa myös hyvin paljon tuskaa. Luopumisen tuska. Joskus rakkaus on myös luopumista. Joskus rakkaus antaa myös vapauden. Neljättä kirjaa odotellessa.

Saimpas tuon 2. osan kerrattua. Stephenie Meyer: Uusikuu. Muistan vieläkin ensi reaktioni tästä kirjasta. Se oli niin hupaisaa. Sitä yhdessä välissä ajatteli, että plääh, tässäkö tämä sit olikin. Mut sit tulikin mahtava juonen käänne. Voi jukupliut ku tykkäs. <3 Uusikuu on jatkos Bellan ja Edwardin rakkaustarinalle, joka sai alkuunsa kirjassa Houkutus. Bella on ihminen ja Edward on vampyyri. 18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, koska hän ei haluaisi vanheta. Edward on ikuisesti 17-vuotias. Synttäreillä Bella saa haavan sormeensa lahjapaperista ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä. Kirja on kertakaikkiaan upea lukuelämys. Mahtava juonen käänne ja tämä käy vain mielenkiintoisemmaksi. Nyt pääsee sitten vihdoinkin tuon 3. kirjan kimppuun. Sitä en olekkaan aiemmin lukenut.

Aloitin sit kertaamaan noi vanhat ennenkuin pääsee uutta lukemaan. 1. osa kerrattu. Stephenie Meyer: Houkutus. Kertoo Bellan (ihminen) ja Edwardin (vampyyri) rakkaustarinan alusta. Bella muuttaa isänsä luokse. Koulussa tapaa Edwardin sisaruksineen. Kaikkia vaaroja uhmaten he rakastuvat. Edward perheineen ovat valinneet toisenlaisen tavan elää. He eivät metsästä ihmisiä. Bella ja Edward eivät voi saada toisiaan perinteisessä mielessä, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa? Ihana kirja kertakaikkiaan. Sitten 2. osan kimppuun. :)

Tippa tuli linssiin, ku pääsin tän kirjan loppuun. Marja-Leena Tiainen: Alex, Aisha ja toivon aika. Kirja on pakolaisnuorista kertovan trilogian päätösosa. Mitämitä? Eikö näitä tuu lisää? Hympht :/ Olis kyl voinu vieläki lukia tätä sarjaa. Alexin veli Zaza on elossa ja hakee Suomesta turvapaikkaa. Miten käy Zazan. Alexille itselleen myönnetään oleskelulupa. Iloa elämään tuo myös Elsa, johon Alex tutustuu kesätöissä. Elämää varjostaa huoli isästä, joka on syyttömänä vankilassa. Entisessä kotimaassa tapahtuu kuitenkin vallankumous ja veljesten toivo herää.
Aisha taas odottaa perhettään Suomeen, mutta se ei käy noin vain. Isä on kaukana ja huolissaan Aishasta. Toivoo Aishan muuttavan sukulaisperheen luo.
Tähän tulee aina suhtauduttua niin ristiriitaisesti. Alussa kyllä toi ristiriitani oli korkealla, mutta kirja tempaisi mukaansa ja pystyin eläytymään mukana. Todella harmittaa, kun tää oli päätös osa. Sitä toivoisi tarinan vielä jatkuvan.

Oon varmaan joskus lukenu tän, ku tuntu niin tutulta. Dorothy Eden: Perijätär. Kesällä 1915 Euroopassa riehuu sota, mutta se ei huoleta amerikkalaista perijätärtä Clemencyä. Hän lähtee New Yorkista äitinsä ja kamarineitonsa Hettyn kanssa Lusitania-laivalla Englantiin, missä hänen on tarkoitus mennä naimisiin lordi Hugon kanssa. Clemencyllä on rahaa ja Hugolla arvonimi, joten he solmivat onnistuneen liiton. Kohtalo puuttuu peliin ja Lusitania uppoaa Irlannin rannikolla. Seurueesta Hetty jää ainoana eloon. Hettyä luullaan Clemencyksi rannerenkaan takia. Hetty päättää ottaa Clemencyn roolin, koska muistuttaa myös ulkonäöltään Clemencyä.
Pidin kirjasta todella paljon. Ajoittain meni hyvinkin jännäksi. Omalla tavallaan ihana rakkaustarina. :)

Tää nyt oli nuorten kirja, mut hällä väliä, ku tykkään lukee tän kirjailijan kirjoja. Tuija Lehtinen: Blondi jyrsijä. Kertoo kolmesta kaveruksesta, Joona, Poju ja E.T. Kirja kirjoitettiin kaikkien näkökulmasta ja myös blondin jyrsijän, Millan. Pojat ovat lapsuudestaan saakka tuttuja, mut elämä vie eri teille. Ovat taas lukiossa samaan aikaan. E.T. ihastuu Millaan ja värvää pojat avukseen Millan iskemiseksi. Liian myöhään pojat tajuavat, ettei Milla olekaan mikään vaaraton neito vaan nimensä veroisesti blondi jyrsijä.

Taas jatkuu Nummelan ponitalli-sarja, johon olen vuosikausia ollut koukussa. Viel vanhana kääkkänäkin pitää lukia näitä. Mut väliäkös hällä. :) Merja Jalo: Itketyssuon armoilla. Tarina jatkuu ja Nummelalaiset lähtevät ratsastusvaellukselle lähelle pahamaineista Itketyssuota. Luonnollisesti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Hepat karkaa ja kuka joutuukaan suohon. Alkaa eloonjäämistaistelu. Myrsky raivoo ja onko suo vaatimassa ensimmäistä uhriaan. Repe ja Kari eivät pääsekkään mukaan reissuun, mutta tilalle tulevat Katin eripuraiset serkkupojat Timo ja Samuli. Kirja kyllä tosiaan ihana. Sai nauraa ihan kunnolla taas.

Miten nii? Mun mielestä kertakaikkisen ympitylsä tää kirja. Eppu Nuotio: Onnellinen loppu. Tää on se 3. osa siitä kirjasarjasta, joka kertoo Lehmuksen perheestä. Tässä kirjassa Annukka on aikuinen. Perheen luurankokaappi avautuu, kun Annukka saa yllättävän soiton sairaalasta. Siellä makaa vanha nainen, joka on merkinnyt lähiomaisekseen Annukan. Mun mielest kirjan juonikin oli ihan sekava. Tuntui, ettei tässä tarinassa ollu päätä eikä häntää. Pettymys kertakaikkiaan. :(

Toka osa luettu. Alkaa olla lukuvauhti ennallaan. Hyvä minä! Eppu Nuotio: Neitsytmatka. Kertoo taas Lehmuksen perheestä. Annukka on teini-iässä. Suunnittelee lähtevänsä pois heti kun vain pääsee. Isänsä teot tulevat ilmi Annukalle ja isä itsekin saa siitä tietää, että tytär tietää mitä isänsä on tehnyt. Äiti taas joutuu todella huonoon kuntoon, mutta selviää siitä kuitenkin. Kirjassa nyt eräs tilanne viittasi hieman omaani. Mut ei siitä sen enempiä. Nyt pääsee sitten kolmannen osan kimppuun. Jesh!

Tän oon varmaan joskus lukenut, ku tuntu niin tutulta. Eppu Nuotio: Peiton paikka. Ihan hyvä kirja. Naurua ja itkua piisas. Kertoo Lehmuksen perheestä, joka elää pikkukaupungissa. Perheessä tapahtuu kaikenlaisia ongelmia. Pikku-Annukka selviää omalla tavallaan. Kirjan loppu oli minulle itselleni järkytys ja aiheutti surun ja kyyneleet. Yllättävä loppu. Onneksi tästä on jatkoa pari kirjaa, että niiden kimppuun sitten seuraavaksi. Kirjan nimi tulee tv-sarjasta Peyton Place. Silloin perhe sai telkun ja siinä oli sen ajan ohjelmia mm. tämä Peyton Place.