2233 players
| Total 1 001 326 894 games played! |
| Today 31 022 games played. |
Dojota
Send a message
Ask as friend
2.1.2008 klo 18:56
    |
2.1.2008 klo 18:51
| Eipä ole aikoihin tullut kirjoiteltua. Pitää nyt skarpata ja yrittää säännöllisesti raapustella. Elämä jatkuu entiseen malliin. Pojat ovat yhtä villejä kuin ennenkin. Uusi karvainen perheenjäsen on saapunut. Basset hound tyttö Pötkö 4kk on sulostuttamassa elämäämme. Haimme hänet Longweiler-kennelistä viime viikolla. Talvi on ollut surkea säiden kannalta. Ei ole paljon kehdannut ylimääräisiä ulkoilla. Tänään onneksi tuli ihan hyvä pakkanen lumisateen jälkeen. Mittari näyttää 12 miinusta. Pakkasesta saa tosiaan nauttia. Lähdimme käymään tänään mökillä. Lähtö minne tahansa on melkoista hässäkkää, kun pitää muistaa kaikenlaista. Pojille joutui etsimään kampetta kunnolla päälle. Menihän siinä aikaa, kun puki kaikki kerrastot, villapuvut, tuplasukat ja kypärämyssyt. Ensinnäkin turhaa aikaa menee siihen, kun löytää rukkasille ja villasukille parit. Ja kun nuorimmalle on saanut päälle kaikki vaattet, se pitää vielä kerran riisua, koska vaippa unohtui vaihtaa. Piti myös löytää hukassa olevat kengät, joita poika kuljettelee ympäri huushollia. Lopuksi paksut lämpöpuvut niskaan. Pojat näyttivät ihan Michelin-ukoilta. Seuraavaksi piti etsiä koirille pakkaskamppeet. Seralle fleece-loimi ja Pötkölle paksu villatakki. Pentu (pennut) kun ei oikein kestä pakkasta vielä. Sitten piti muistaa ottaa vaipat, vaihtovaatteet, puhelin, tupakat ja anopin meille unohtamat hanskat mukaan. Tarkistaa, ettei kahvinkeitin ole päällä -liedestä puhumattamaan. Etsiä pojalle tutti matkan ajaksi. Niin, ja lämmin uusi peitto koirille takakonttiin. Kun kaiken muistamisen jälkeen pääsin autoon, piti vielä kerran käydä sisällä hakemassa auton avaimet. Vihdoin pääsimme matkaan. Kauheasti muistettavaa, kun ajattelee, että reissu suuntautui peräti kymmenen kilometrin päähän. Kertasin vielä autossa, oliko kaikki varmasti mukana. Tyytyväisenä positiivisen tuloksen jälkeen laitoin Scorpionin vihellysbiisin soimaan. Kerrankin muistin kaiken eikä lähtöön kulunut hyvin paljon aikaakaan. Mökille tultaessa huomasin, että minulla ei ollut hattua eikä hanskoja. Jalassa oli sentään kengät. Vanhat kunnot Reinot. |
17.9.2007 klo 17:19
| Syyskuun alussa lähdimme tosi lyhyellä varoitusajalla Suonenjoelle taipumuskokeeseen. Sera teki siellä aivan loistavat linnun noudot. "Erinomaisella innokkuudella ja kestävyydellä työskentelevä nuori koira" lukee pöytäkirjassakin. Serahan on vasta sen 10kk vanha. Kanin laahausjälki ei sujunut sitten ihan putkeen -niin kuin olin arvellutkin. Mutta loppujen lopuksi kunniakirja lätkäistiin käteen ja Seralla on nyt koulutustunnus NOU1!!! Viivi ja Sera on molemmat käyneet metsällä. Viivi enemmän, koska se käy myös metsälinnussa. Serakin pääsee vielä sinne, mutta sille on ollut muuta puuhaa. Nuuskun koulutukset alkoivat taas, mutta meidän piskeihin iski nenäpunkki. Oltiinpa (ja ollaan torstaihin asti vielä) kotosalla. On muuten ihan kivat hinnat nenäpunkkilääkkeellä. Yksi pieni ötökkä nenässä keventää rahapussia kuudellakympillä =( Meille muuttaa uusi asukaskin. Welsh corgi pembroke tyttö. Aikuinen, yhden sertin saanut kaunokainen. Sunnuntaina näillä näkymin haetaan. Olen jo pitkään harkinnut pienempää koiruusta joukon jatkeeksi, ja erehdyin käymään Apulan sivuilla tutkailemassa myynti-ilmoituksia koirista. Niinhän siinä sitten kävi, että eilen lyötiin asia lukkoon, ja typykkä saapuu tänne =) Olemme vuorotellen flunssassa perheen sisällä. Jimillä oli viikon oksennustautikin. Ilmatkin ovat olleet hyisiä. Ei tee mieli tehdä pihahommia eikä oikein mitään. Hyvää syksyn jatkoa kaikille! Dojota |
8.8.2007 klo 11:00
| Eipä ole aikoihin tullut kirjoiteltua. Mies oli neljä viikkoa lomalla. Nyt kun helteet alkoivat, niin työtkin alkoivat. Märät puut romottavat pihalla, kun pressun pirulaiset olivat irronneet myrskytuulissa. Nyt pölkkyjä sitten kuivatellaan leppoisassa hellesäässä. Enää reilu viikko, ja sorsastus alkaa! Koju on pystytetty tarkkaan harkittuun passipaikkaan, aseet huollettu ja koirat trimmattu. On käyty ampumassa radalla, ja Seralle opetettu telkän hakua laukauksen kera. Hyvin pentu on oppinut. Harmittaa niin maan hemmetisti, kun taipparit menivät tältä syksyltä ohi. Tai siis järjestetäänhän niitä, mutta en viitsi lähteä monen sadan kilometrin päähän kokeilemaan, päästäisiinkö läpi. On vain odotettava ensi kesän alkuun. Yksi ainoa taippari järjestettiin täällä päin, mutta silloin Serppa ei vielä ollut valmis. Seralla on loma, koska harjoituksia ei nyt ole. Taipparitkin meni sivu suun. Kotona istuessani, ja masennukseen vaipuessa, mietin mitäs nyt. Oma kisaviettini halusi jotain säpinää. Mätsäreitäkään ei ole ollut ja ryhmälle 8 eli noutajille ei näyttelyitä siedettävän ajomatkan päässä. Tulipa silloin mieleen, että häkissähän asustelee suomenajokoiramme Sointu, emä FIN KVA FIN MVA ja isä FIN KVA FIN MVA. Geenithän saattaisivat jopa olla siirtyneet Sointuliin. Hetipä ilmoittauduin mukaan Kajaanin ryhmikseen, ja 18.8 suuntaamme sinne Sakari Potin arvioitavaksi. Nyt on joka päivä lenkkeilty, karvat pesty ja opeteltu yhteistyötä. Sointu on appiukon koira, joten eihän se minua niinkään kuunnellut. Nyt yhteistyö alkaa sujua. Kävimme Seran ja Soinnun kanssa Sotkamossa mätsärissäkin. Serahan ei tietenkään taaskaan pärjännyt. Pitäisi varmaan tuomareille selittää metsästyslinjaisen koiran ruumiinrakennetta. Serahan näyttää näyttelylinjaisten ystäviensä vieressä lähinnä nälkiintyneeltä piiskahännältä, joka on jäänyt kääpiöksi. Itse tosin pidän tästä tyypistä enemmän, kuin pullean sorttisista kavereistaan. Mätsärissä satoi kaatamalla vettä. Minun ja varmaan monen muunkin yllätykseksi Sointu tuli sinisten kolmanneksi. Koira ei kyllä liikkunut mitenkään päin kehässä, mutta säälipisteillä varmaan sijoituttiin edes vähän. Olin eilen Soinnun kanssa lenkillä. Se teki kakan ja se oli aivan punaista. Punaista nestettä räiskyi vähän kintuillekin. Kauhukuvia mielessäni pyörittelin ja ajattelin jo näyttelynkin menevän sivu suun. Koira oli kuitenkin ihmeen virkeä. Talsittiin kotio ja soitin appiukolle mikä mättää. Mieheni isä naureskellen totesi Soinnun syöneen purkillisen punajuurisalaattia aamulla. Että semmoinen sisäinen verenvuoto =) Lämpöistä loppukesää toivotellen Dojota Laittakaahan viestiä jos luette näitä söpöstyksiä. Tiedän kannattaako näitä edes kirjoittaa =) Vaikka omaksi iloksihan näitä kirjoittaa, kun ei tule päiväkirjaakaan pidettyä "virallisesti" |
13.6.2007 klo 23:49
| Onpa ollut ihan mukava viikko. Ystäväni häät sujuivat hyvin, eikä miehenikään ollut tolokun kunnossa kotiin tullessa. Ja entäs meidän Serppa-Lerppa, hieno metsästykoiramme Sera! Nurmeksen näyttelyssä käväistiin. Ukkoskuuro alkoi juuri ennen labradorien kehää. Kaatosateessa piti siis esittää. Kävelytin Seraa kaksi tuntia ennen kehää, ja sille vain kertyi enemmän virtaa. Meitä vastassa oli näyttelylinjainen pentu. Metsästyslinjaisethan ei tunnetusti pärjää näyttelyssä, joten odotin haukkuja enemmän kuin kehuja. Kehään mennessä mokasin kaiken. Ihan hävettää, koska en ressukka ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Sera pomppi kuin aropupu vieressä, ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla niskaan, hyvä kun eteeni näin. Virolainen tuomari rankkasi tietenkin toisen pennuista voittajaksi. Serasta hänellä ei ollut yhtään pahaa sanottavaa (!!) ja kaikkien yllätykseksi saimme kunniapalkinnon!!! Nyt hieno rusetti komeilee jääkaapin ovessa. Palkintovitriiniä en uskalla vielä ostaa =) Tänään olimme mieheni työkaverin luona kyläilemässä. Heiltä sattui löytymään harjoituslintu. Otin siivekkään ja härnäsin sillä Seraa. Sitten rumautin heittää kaksijalkaisen nokkaeläimen riskillä lampeen. Ja läiskis! Sera meni perään ja toi linnun! Serahan ei ole ottanut lukuisista yrityksistä huolimatta riistaa suuhunsa. Nyt koitti tämä onnen päivä. Ja arvatkaapas mitä muuta samalla hetkellä tapahtui? No satoi vettä kaatamalla niskaan. Sera taitaakin toimia parhaiten mahdollisimman huonossa kelissä =) Veljeni labradorin pentu Tara 9vk on meillä viikon hoidossa. Ruskea pieni karvapallero hilluu Seran ja Viivin kanssa niin, että talo on epäilemättä remontissa piakkoin. Tänä aamuna kello kuusi alkoi semmoinen jytinä, että lämpimän peiton alla Viivi kainalossa tuhistessani luulin maanjäristyksen tulleen. Tara ja Sera ovat kyllä semmoinen pari, että oksat pois. Tiedä sitten, nouseeko vai laskeeko pentukuumeeni. Viikon päästä sen näkee =) Tästäpä ilolla jatketaan Dojota Tässä todistusaineistoa =)  |
3.6.2007 klo 17:14
Jimi  Sera  Viivi  |
1.6.2007 klo 00:42
| Pitää ihan tässä yön hiljaisina tunteina vuodattaa kotiäidin tuntemuksia. On olemassa vilkkaita lapsia. On olemassa hyvin virkeitä lapsia. On olemassa tosi koheltaja lapsia. Ja sitten on olemassa Jimi 1v2kk. Jimi Jimppyli on aikamoinen lapsi. Jo kuukauden ikäisenä hän päätti, että paikallaan ei ole kiva olla. Siitäpä se sitten lähti, vauhtihirmun elämä. Jimi ei jaksa odottaa mitään. Hän ei jaksa istua autossa. Hän ei millään voi odottaa, että pusero on kokonaan päällä. jimi ei pysty sulattamaan sitä, että ruoka täytyy lämmittää ennen syöntiä. Hän ei kykene odottelemaan vuoroa kassajonossa. Jimi ei voi myöskään ymmärtää, miksi saunaa ei lämmitetä viittä kertaa päivässä. Siellä olisi niin kiva olla, kylpyankan kanssa polskia ammeessa. Jimi ei halua tulla rauhallisesti rappuja alas hivuttautumalla vatsallaan. Ei, Jimi haluaa kävellä ne alas. Jos Jimi haluaa jotain, se on saatava h e t i . Ei kohta tai hetken kuluttua. Muuten kasvot lehahtaa punaiseksi ja vaahtosammutin makaa lattialla huutaen kurkku suorana. Että mitäpä tässä kahden vuoden uhmaikää odotellessa... Jimi kulkee myös ovista. Jos oven kahvaan ei ylety, Jimi hakee tuolin. Siitäpä sitten kahvan kimppuun. Jimi osaa myös työntää videoihin kaikkea kivaa. Kerran etsimme kaukosäädintä kuumeisesti kaikkialta -paitsi videosta. Jimi osaa myös ryömiä pyykinpesukoneen rumpuun. Kerran Jimi katosi, ja löytyi jääkaapin alaosasta. Ovi oli sentään auki. Silloin ikää oli 9kk. Joku voisi luulla, ettemme vahdi poikaa ollenkaan. Kyllä vahdimme. Joku vahtaa jatkuvasti. Välillä on vaan käytävä esimerkiksi vessassa, ja Jimi käyttää taidokkaasti hyväkseen 30sekuntia. Jimille ei oikein löydy hoitajia. Mistäköhän johtuisi...? Tänään Jimi keksi ystäväni luona kivaa tekemistä. Luulimme hänen olevan lastenhuoneessa, jossa hänellä on tapana leikkiä. Huoneessa ei ole vaarallisia paikkoja, vain leluja lattialla, joten hänet voi tähän viereiseen huoneeseen jättää leikkimään hetkeksi. Juttelimme ystäväni kanssa niitä näitä, miehemme olivat ulkona "katselemassa tiluksia". Yhtäkkiä tajusin, että onpa hiljaista. Nousin sohvalta ja menin kohti eteistä. Väliovi ja ulko-ovi olivat apposen auki. Hädissäni juoksin ovelle ja portaille. Poikaa ei näkynyt missään. Ennätin jo kaavailla kaikkea kauheaa, kuinka Jimi on juossut auton alle, tai joku on napannut hänet. Silloin mieheni ilmestyi nurkan takaa Jimi kainalossaan. Miehet olivat kasvimaalla ollessaan kuulleet hihitystä, ja huomanneet Jimin, joka sukkasillaan juoksenteli nurmikolla. Talo sijaitsee kylällä, ja Jimppy olisi voinut olla hetkessä ties missä auton alla. Poika oli kätevästi avannut kaksi ovea ja karannut ulos. Ja Jimihän on 1v2kk. Samaisella kyläreissulla poikani Jesse piirsi värikynillä vessan oven täyteen kauniita kuvia. Tihutyössä oli mukana ystäväni tytär. Jesse myös heitti tyttöä kivellä päähän. Jimin pää taas jäi oven väliin, jota Joona-poika 11kk työnsi kiinni. Antoisa oli kyläreissu. Lapset myös tietenkin antavat paljon. He ovat tärkeintä elämässäni. Aamuiset unenpöpperöiset hymyt ovat ihan parhainta antia. Sekä pusut ja halaukset. Toivottavasti huomenna on rauhallisempi päivä. Jimi tuntuu hihittävän unissaan viereisessä huoneessa. Mitä lie venkula suunnittelemassa huomisen varalle. Öitä! Dojota |
31.5.2007 klo 16:26
| On taas aikaa, kun on tullut kirjoiteltua. Sera ei edelleenkään ota riistaa suuhun. Ei se nyt ihan hylkääkään niit, mutta ei nyt rakastakaan. On tässä onneksi aikaa rauhassa katsella, kun pentu on vasta 7kk (synt 29.10). Pikkuneiti on päässyt uimisen makuun, ja rannalla ollaankin käyty melskaamassa. Eilen käytiin Kajaanissa asti mätsärissä, ja Sera oli viimeinen :( Tyttö kyllä käyttäytyi hyvin eikä riehunut niin kuin yleensä. Nyt ei vaan ollut tuomarin mieleen. Ensi viikolla suuntaamme Nurmes 2007 näyttelyyn. Saas nähdä miten käy. Edellisenä päivänä on ystäväni häät, että pitää kai sitä yrittää selvitä sinne asti =) Ystävälläni oli polttarit 19.5. Ajeltiin Kuopioon. Siellä haettiin kirpparilta tosi mageet kamppeet pinkkeine sukkahousuineen. Sitten suunnattiin sisävesiristeilylle Koski-laivalla. Sen jälkeen nautimme mansikoita, kuoharia ja kermavaahtoa piknik-paikalla kallioilla. Oli meillä vähän juotavaa, kanasalaattia ja makkaraa lisukkeeksi. Piknikiltä hurautettiin torille syömään jäätelöä. Siellä tapasimme mukavan, vanhan pariskunnan. He olivat olleet 47 vuotta naimissa. Heiltä oli kerran kysytty, että olivatko he meinanneet koskaan erota. Pariskunta oli vastannut, että ei olla erottu meinattu, mutta tappaa monta kertaa =) Kävimme vielä keilaamassa ja sitten menimme saunomaa, syömään ja laittautumaan baaria varten erään ravintolan saunatiloihin. Mukava ilta oli kaikin puolin eikä edes krapulaa ollut. Kesää odotellaan/eletään. Pihaa olen laitellut, kukkia ostellut ja kiroillut vesijohtoletkujen kanssa pihalla. Silti lisään koko ajan uusia kukkapenkkejä, vaikka kastelu meidän pihalla on vaikeahkoa. En ikinä opi, vaan jatkuvasti kannan lisää horsmia joka nurkalle. Pitääkin tästä mennä taas lutraamaan vettä puskille =) Hyvvee kessee kaekille jotka kehtoovat lukkee juarituksiani =) Dojota |
15.5.2007 klo 23:52
| No niin, synttärit on juhlittu. Kunnialla selvittiin ja kaikille riitti kakkua. Yksi iso munkkipussi katosi pöydältä yön pimeydessä. Sen haihtumista tuhkana tuuleen voi kysäistä sokerikuonoiselta Seralta. Uskoisin hänen tietävän asiasta jotain. Sulkeisia olen koirille ulkona taas pitänyt. Tällä kertaa olen laittanut sekä variksensulkia että jäniksenkäpälän damiin kiinni. Sera on hyvin noutanut, sekä etsinyt. Olen istuttanut sen paikalle ja piilottanut sitten saaliin jonnekin pusikkoon. Ihan lähelle kylläkin, ei tuon ikäinen (6kk) vielä liian vaikeita juttuja tarvitse. Nyt Sera ymmärtää etsi-komennonkin siis. Viivillekin olen harjoituksia pitänyt. Viivihän on sensaatio metsästyksessä. Se on hakenut kaikki vesi- ja metsälinnut tosi vaikeissa olosuhteissa, vaikka kaksi syksyä vasta elänyt. Viivin kanssa piti hieman keskustella riistan luovuttamisesta tänään. Meinasi pirulainen omia jäniksenkäpälän itselleen. Piti jo ihan poskista ottaa kiinni ja kertoa kenen käpälä oikein on. Viivi osaa välillä olla tosi hankala. Se varmaan ajattelee olevansa niin hyvä muutenkin, ettei se mitään harjituksia kaipaa. Tänään kuulin hyvin surullisen asian, joka tosin oli jo odotettavissa. Meidän entinen hyvin rakas mäyräkoiramme Rasmus vaipui ikiuneen uusien, ihanien omistajiensa tukemana. Itku tuli ihan justiinsa, kun viestin sain. Vaikka tiesinkin, että tänään eläinlääkärille meno oli ollut. Sattuu sydämeen tosi paljon. Ikävä on... Tällä viikolla on ihan kivaa, koska mies on lomalla torstain ja perjantain. Ja viikonloppuna tehdään varmasti jotain kivaa yhdessä=) Eipä tässä taas muuta. Ai niin, värjäsin hiukset mustaksi. Nyt loppui blondiaika =) Dojota |
11.5.2007 klo 15:50
| Eilen ajaessamme Tervalammelle, ja noustuamme autosta ulos kaatosateeseen, minusta tuntui hullulta. Hullulta siinä mielessä, että olimme koiran koulutuksessa. Vettä satoi niin paljon, että vaatteet kastuivat hetkessä. Älysin sentään ottaa kumpparit ja sadetakin mukaan. Siinä keskellä metsää seisoessani tuli väkisinkin mieleen, että kyllä tämä koiran koulutus sorsan hakijaksi on sitten vakavaa puuhaa. Muitakin hulluja ilmaantui paikalle. Metsästysihmisiä kun olemme, tulimme siihen johtotulokseen, että olisipa pirun hyvä aloituspäivä. Siis sorsanmetsästyksen aloituspäivä. Kyllä tipuset ainakin matalalla lentelisivät, eikä kaakanoita näkyisi. Se hyvä puoli tässä reissussa oli, että vihdoinkin Sera otti damin suuhunsa!!! Voi sitä onnen tunnetta. Houkutuksena piti kyllä käyttää paria pientä metson sulkaa damiin kiinnitettynä. Sera tutustui myös vesilintuun, varikseen, lokkiin ja kaniin. Suuhunsa se ei niitä ottanut, mutta kiinnostunut kuitenkin oli. Kanin laahausjälki sentään meni ihan hyvin. Markkeeraus ei oikein onnannut, koska Seralla oli jälleen jokin ihme haaveilupäivä. Mölöhötti katsoa taivaita ja kun yritettiin selittää, että kvaak kvaak on tuolla päin, niin pää kallellaan vain katseli minua hölmön näköisenä. Kotona haut ovat onnistuneet erinomaisen hyvin. Tästäpä siis jatkellaan. Ja edelleen myös siivouksen parissa. Huomenna tulevat vieraat Jepen synttäreille. Dojota |
08:13 jenna21 
08:13 petros
08:13 Jack_B
08:13 Emigrant
08:13 kala3
08:13 kalza
08:12 aslan 65
08:12 hemmo 48
08:11 Jarozlaw
08:10 Ride
08:13 petros
08:13 Jack_B
08:13 Emigrant
08:13 kala3
08:13 kalza
08:12 aslan 65
08:12 hemmo 48
08:11 Jarozlaw
08:10 Ride
Description
Picture
Signed in
