| Pitää ihan tässä yön hiljaisina tunteina vuodattaa kotiäidin tuntemuksia. On olemassa vilkkaita lapsia. On olemassa hyvin virkeitä lapsia. On olemassa tosi koheltaja lapsia. Ja sitten on olemassa Jimi 1v2kk. Jimi Jimppyli on aikamoinen lapsi. Jo kuukauden ikäisenä hän päätti, että paikallaan ei ole kiva olla. Siitäpä se sitten lähti, vauhtihirmun elämä. Jimi ei jaksa odottaa mitään. Hän ei jaksa istua autossa. Hän ei millään voi odottaa, että pusero on kokonaan päällä. jimi ei pysty sulattamaan sitä, että ruoka täytyy lämmittää ennen syöntiä. Hän ei kykene odottelemaan vuoroa kassajonossa. Jimi ei voi myöskään ymmärtää, miksi saunaa ei lämmitetä viittä kertaa päivässä. Siellä olisi niin kiva olla, kylpyankan kanssa polskia ammeessa. Jimi ei halua tulla rauhallisesti rappuja alas hivuttautumalla vatsallaan. Ei, Jimi haluaa kävellä ne alas. Jos Jimi haluaa jotain, se on saatava h e t i . Ei kohta tai hetken kuluttua. Muuten kasvot lehahtaa punaiseksi ja vaahtosammutin makaa lattialla huutaen kurkku suorana. Että mitäpä tässä kahden vuoden uhmaikää odotellessa... Jimi kulkee myös ovista. Jos oven kahvaan ei ylety, Jimi hakee tuolin. Siitäpä sitten kahvan kimppuun. Jimi osaa myös työntää videoihin kaikkea kivaa. Kerran etsimme kaukosäädintä kuumeisesti kaikkialta -paitsi videosta. Jimi osaa myös ryömiä pyykinpesukoneen rumpuun. Kerran Jimi katosi, ja löytyi jääkaapin alaosasta. Ovi oli sentään auki. Silloin ikää oli 9kk. Joku voisi luulla, ettemme vahdi poikaa ollenkaan. Kyllä vahdimme. Joku vahtaa jatkuvasti. Välillä on vaan käytävä esimerkiksi vessassa, ja Jimi käyttää taidokkaasti hyväkseen 30sekuntia. Jimille ei oikein löydy hoitajia. Mistäköhän johtuisi...? Tänään Jimi keksi ystäväni luona kivaa tekemistä. Luulimme hänen olevan lastenhuoneessa, jossa hänellä on tapana leikkiä. Huoneessa ei ole vaarallisia paikkoja, vain leluja lattialla, joten hänet voi tähän viereiseen huoneeseen jättää leikkimään hetkeksi. Juttelimme ystäväni kanssa niitä näitä, miehemme olivat ulkona "katselemassa tiluksia". Yhtäkkiä tajusin, että onpa hiljaista. Nousin sohvalta ja menin kohti eteistä. Väliovi ja ulko-ovi olivat apposen auki. Hädissäni juoksin ovelle ja portaille. Poikaa ei näkynyt missään. Ennätin jo kaavailla kaikkea kauheaa, kuinka Jimi on juossut auton alle, tai joku on napannut hänet. Silloin mieheni ilmestyi nurkan takaa Jimi kainalossaan. Miehet olivat kasvimaalla ollessaan kuulleet hihitystä, ja huomanneet Jimin, joka sukkasillaan juoksenteli nurmikolla. Talo sijaitsee kylällä, ja Jimppy olisi voinut olla hetkessä ties missä auton alla. Poika oli kätevästi avannut kaksi ovea ja karannut ulos. Ja Jimihän on 1v2kk. Samaisella kyläreissulla poikani Jesse piirsi värikynillä vessan oven täyteen kauniita kuvia. Tihutyössä oli mukana ystäväni tytär. Jesse myös heitti tyttöä kivellä päähän. Jimin pää taas jäi oven väliin, jota Joona-poika 11kk työnsi kiinni. Antoisa oli kyläreissu. Lapset myös tietenkin antavat paljon. He ovat tärkeintä elämässäni. Aamuiset unenpöpperöiset hymyt ovat ihan parhainta antia. Sekä pusut ja halaukset. Toivottavasti huomenna on rauhallisempi päivä. Jimi tuntuu hihittävän unissaan viereisessä huoneessa. Mitä lie venkula suunnittelemassa huomisen varalle. Öitä! Dojota |
Takaisin blogimerkintöihin
Description
Picture
Signed in
