| Eipä ole aikoihin tullut kirjoiteltua. Mies oli neljä viikkoa lomalla. Nyt kun helteet alkoivat, niin työtkin alkoivat. Märät puut romottavat pihalla, kun pressun pirulaiset olivat irronneet myrskytuulissa. Nyt pölkkyjä sitten kuivatellaan leppoisassa hellesäässä. Enää reilu viikko, ja sorsastus alkaa! Koju on pystytetty tarkkaan harkittuun passipaikkaan, aseet huollettu ja koirat trimmattu. On käyty ampumassa radalla, ja Seralle opetettu telkän hakua laukauksen kera. Hyvin pentu on oppinut. Harmittaa niin maan hemmetisti, kun taipparit menivät tältä syksyltä ohi. Tai siis järjestetäänhän niitä, mutta en viitsi lähteä monen sadan kilometrin päähän kokeilemaan, päästäisiinkö läpi. On vain odotettava ensi kesän alkuun. Yksi ainoa taippari järjestettiin täällä päin, mutta silloin Serppa ei vielä ollut valmis. Seralla on loma, koska harjoituksia ei nyt ole. Taipparitkin meni sivu suun. Kotona istuessani, ja masennukseen vaipuessa, mietin mitäs nyt. Oma kisaviettini halusi jotain säpinää. Mätsäreitäkään ei ole ollut ja ryhmälle 8 eli noutajille ei näyttelyitä siedettävän ajomatkan päässä. Tulipa silloin mieleen, että häkissähän asustelee suomenajokoiramme Sointu, emä FIN KVA FIN MVA ja isä FIN KVA FIN MVA. Geenithän saattaisivat jopa olla siirtyneet Sointuliin. Hetipä ilmoittauduin mukaan Kajaanin ryhmikseen, ja 18.8 suuntaamme sinne Sakari Potin arvioitavaksi. Nyt on joka päivä lenkkeilty, karvat pesty ja opeteltu yhteistyötä. Sointu on appiukon koira, joten eihän se minua niinkään kuunnellut. Nyt yhteistyö alkaa sujua. Kävimme Seran ja Soinnun kanssa Sotkamossa mätsärissäkin. Serahan ei tietenkään taaskaan pärjännyt. Pitäisi varmaan tuomareille selittää metsästyslinjaisen koiran ruumiinrakennetta. Serahan näyttää näyttelylinjaisten ystäviensä vieressä lähinnä nälkiintyneeltä piiskahännältä, joka on jäänyt kääpiöksi. Itse tosin pidän tästä tyypistä enemmän, kuin pullean sorttisista kavereistaan. Mätsärissä satoi kaatamalla vettä. Minun ja varmaan monen muunkin yllätykseksi Sointu tuli sinisten kolmanneksi. Koira ei kyllä liikkunut mitenkään päin kehässä, mutta säälipisteillä varmaan sijoituttiin edes vähän. Olin eilen Soinnun kanssa lenkillä. Se teki kakan ja se oli aivan punaista. Punaista nestettä räiskyi vähän kintuillekin. Kauhukuvia mielessäni pyörittelin ja ajattelin jo näyttelynkin menevän sivu suun. Koira oli kuitenkin ihmeen virkeä. Talsittiin kotio ja soitin appiukolle mikä mättää. Mieheni isä naureskellen totesi Soinnun syöneen purkillisen punajuurisalaattia aamulla. Että semmoinen sisäinen verenvuoto =) Lämpöistä loppukesää toivotellen Dojota Laittakaahan viestiä jos luette näitä söpöstyksiä. Tiedän kannattaako näitä edes kirjoittaa =) Vaikka omaksi iloksihan näitä kirjoittaa, kun ei tule päiväkirjaakaan pidettyä "virallisesti" |
Takaisin blogimerkintöihin
Description
Picture
Signed in
