Älypää Pelit

... olenko mä tosiaan käynyt täällä viimeksi 19. päivä, en varmaan koskaan ole ollut näin pitkää aikaa poissa älypäästä, jos ei ole ollut tietokone rikki.
Nytkin mun pitäs olla tekemässä jotain muuta, elikkä tämäkin vierailu jää lyhyeksi, yritän viikonlopun aikana saada kavereille jotain viestejä aikaiseksi, anteeksi, kun en ole ehtinyt teille vastaamaan, yritän parantaa tapani, kyllä mä teitä olen monesti ajatellut.

Petri tutki Iineksen koppaa ja löysi kuusi pentua.

Ellin ensimmäisestä näkyy jo pari tassua.

Iineksellä on nyt neljä pentua, en tiedä joko kaikki on tulleet maailmaan, ainakin se makaa tuolla laatikossaan ihan tyytyväisenä.

Ellinkin synnytys on aluillaan, eka vesi tuli jo, minä istun täällä lattialla sen vieressä, että se pysyisi tossa omenalaatikossa. Sillä on paljon suurempi masu kuin Iineksellä, se on kuin jalkapallon niellyt. Maukuu ja kehrää se kovin, varmaan on aika moiset tuskat, en vaan sitä oikein osaa auttaa, tykkää se kun sitä masusta hieron. 

Kirsi kysyi yks päivä, että miksi kaikki vanhat vaatteet on viety vinttiin, nyt niitä taas tarvitaan, kun pitää saada kissoille petejä ja huomenna viimeistään on vaihdettava kuivat alustat.

Häntä näkyy jo.

... on tulossa, meidän Iines synnyttää.

Oli teatterikappaleen nimi tänään Turun teatterissa, johon me seurakunnantyöntekijät menimme virkistävääkevätretkeä viettämään.

Ennen sitä kuitenkin kävimme tutustumassa Hirvensalon ekumeeniseen taidekappeliin, se on aivan ihana paikka, sitä suosittelen lämpimästi kaikille Turussa vieraileville. Kanttorimme Timo halusi myös kokeilla siellä pianoa ja lauloimme virren 462 eli Soi kunniaksi luojan, ja ette usko miten hieno siellä oli laulaa, vaikka olen monessa paikassa laulanut, tämä oli kyllä ainutlaatuinen kokemus, sinne kun pääsisi esiintymään, aivan ihana akustiikka.

Sen jälkeen menimme Aurajoen rantaan Ravintola Roccaan syömään.
Alkuruokana oli parsaa ja choron-kastiketta, mmm... nam... 
Pääruoka oli paahdettua siikaa ja chorizo-perunapaistosta, mmmmm... nam nam...
Jälkiruoaksi saatiin mansikka-marenkinjäädykettä, mmmmmm... nam nam nam... 

Sitten sai valita millä menee teatterille, minä ja moni muu mentiin förillä yli Aurajoen, en ole sillä ennen matkustanutkaan, ja sitten käveltiin se lyhyt matka teatterille. Olisi sen päässyt bussillakin ja olisi mun jalat varmaan vähemmän kipeät jos olisin mennyt autolla.
Sitten olikin sen Liskojen yön aika. Ei se tainnut olla ihan sitä mitä toivoin, odotuksia minulle ei oikeastaan ollut, kun en etukäteen siitä ottanut selvää. Näytelmä tapahtuu kesällä 1940 hyvin boheemissa Costa Verden hotellissa, joka on viidakon peittämällä kukkulalla Puerto Barrion yläpuolella. Päähenkilö oli viralta poistettu sekopäinen pappi. En tiedä siksikö ne sitä seurakunnille myyvät. Mutta se olikin ainut linkki uskontoon. Näytelmä on kosketusherkkä kolmiodraama, pappi Shannonin, vesiväritaiteilija Hannahin ja hotellinpitäjä Maxinen välillä. Nauroin koko näytelmän aikana varmaan kolme kertaa ja niissä kohtauksissa oli aina mukana Hannahin nonno, 97 vuotta nuori, valkohapsinen herrasmies, vanhin elossa oleva runonkirjoittaja. Olisin sen runon tähän kirjoittanut, mutta se on hankautunut ohjelmalehtisen takakannesta niin epäselväksi, ettei siitä saa enää selvää, enkä sitä enää muista. Mutta yksi repliikki jäi erityisesti mieleeni, kun Shannon ja Hannah keskustelivat mihin uskovat.
Hannah sanoi: Minä uskon rikottuihin muureihin ihmisten välillä niin, että he pääsevät toistensa luo, vaikka vain yhdeksi yöksi.

... ja minä jäin rannalle ruikuttamaan.

Aamulla klo 5.45 vein Marin Hinnerjoen keskustaan. Jokisoinnut (siis ilman minua) lähtivät keikkamatkalle Ruotsiin Rauman Poikakuoron kanssa. No hyvä, kun tytär sentään pääsee katsomaan kuninkaan linnaa. Ei ne sentään siellä laula, vaan Tukholmansuomalaisenseurakunnankirkossa, mutta päiväkahville ne Silvian kanssa halusivat, en tiedä onnistuuko.
Sunnuntai-iltana palaavat takaisin.

Hauskaa VAPPUA!

Räystäspääsky pariskunta on palannut talvisilta retkiltään taas kotiin.

Lenteli jokiuomassa, kun rantaan menin. Tai liroiksi minä ne tunnistin, kun kaikki kahlaajien kuvat tuolta Wikipedian sivuilta katoin.

...sanoin kuvaamaton.

Vanhempi poika oli kyntämässä päivällä ja miten hänen mieleensäkin oli tullut, että meni rantasaunan kautta ja oli laittanut sen lämpiämään ja sitten käynyt sen pesemässä ja kotiin tullessaan sanoi, että siellä olisi sauna lämmin.

Minua nyt ei mikään olisi saanut pysymään poissa sieltä ja tietenkin sitten kävin heittämässä sen talviturkin tonne Hinnerjokeen, nyt on niin hyvä ja raikas olo.