



| Kesäresume | 22.6.2008 klo 13:59 |
Luja-setä kuuluu niihin kansalaisiin, joka ei vielä ole saanut oikeudenmukaista eläkettä. Byrokratia on tehnyt 5 vuotta kaikkensa mitätöidäkseen yli 40 vuotta kestäneen työskentelyn ja pitkän yrittäjän uran. Vakuutusoikeus on nyt se hautomo, jossa asiani makaa ja on maannut yli vuoden ja siellä yritetään löytää kaikenlaisten ns. asiantuntijoiden MIELIPIDELAUSUNTOJA, joilla koetetaan kumota esittämäni faktat. |
|
| Poliittiset ohjelmat | 31.5.2008 klo 10:38 |
Poliitisten puolueiden ohjelmat eivät varmaan ole koko kansalle tuttuja ja yleinen käsitys on, että ne ovat eri puolueilla aika lailla toistensa kaltaiset, kuitenkin erilaisilla painotuksilla varustetut. Varmaan ei haittaisi, jos kukin puolue selekeyttäisi pyrkimyksiään ja toisi ne pelkistettyinä kaiken kansan tietoon. Muuttuvassa maailmassa on myös puolueiden pysyttävä kehityksessä mukana. |
|
| Erillistoteamuksia | 16.5.2008 klo 09:34 |
Olen aina ollut sitä mieltä, että byrokratian palveluksessa on liikaa väkeä. Muutamia tunnuslukuja: Keskushallinnossa työskentele 21200 henkilöä ja lisäksi niiden alaisissa ministeriöissä n. 5000 ihmistä. Yliopistojen ja korkeakoulujen palveluksessa on 32000 henkilöä ja Oikeuslaitoksessa työskentelee 4500. |
|
| Media, me ja muita juttuja | 15.4.2008 klo 09:42 |
Näinä ankeina aikoina, kun leivästä on huutava puute...näin aloitti juhlapuheensa eräs 130-kiloinen raittiuspuhuja heti sotien jälkeen. Uskomatonta kyllä, niin tänäkin päivänä osalla väestöstä on leivästä huutava puute. Käsite on ymmärrettävä lajemmin. Toimeentulon rajamailla elelee liian moni suomalainen. Poliitikot ja päättäjät ovat mestareita muokkaamaan asenteita mieleisikseen pienistä jutuista ja niistä toitottamalla yleistämään virheellisiä käsityksiä. Onhan mahdollista, että Vanhanen on niin sinisilmäinen ja käsityskyvytön, että uskoo kaikkiin sanomisiinsa, myös virhepäätelmiin. Mitä selvemmin on käynyt ilmi runsaista kirjoituksista ja poliitikkojen virhelausumista, että esim. Vanhanen ja Hyssälä kuvittelevat, että asunnottomat ja rappioalkoholistit ovat se ainut marginaaliryhmä, joilla menee huonosti. Näinhän ei ole, mutta valitettavasti myös Kelassa on sellainen asenne tältä pohjalta, että kaikki apua tarvitsevat kuuluvat em. marginaaliryhmään ja runsaat eläke -ja kuntoutushylkäykset pohjautuvat tähän asenteeseen. Yli 600.000 köyhyysloukussa elävää kansalaista ei todellakaan ole mikään marginaaliryhmä. Jos muutama lintsari käyttää väärin esim. invalidien matkustuskorttia tai jokunen aivoton käyttää väärin sosiaaliavustuksia vaikkapa ryyppäämiseen, niin Hyssälä esim. on sitä mieltä, että kaikki sadattuhannet ihmiset ovat epäkelpoja kansalaisia eivätkä tukia tarvitse. Tämä on myös Kelan asenne. Äskettäin Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä Mediapäivillä pohdittiin tiedottamisen tilaa ja median valtaa. Valtaahan medialla on aina ollut, mutta valtaansa media ei kylläkään käytä aina oikein. Positiivista on kuitenkin kansalaisjournalismi. Mediassa on nyt enemmän kanavia mielipiteiden ilmaisuille kuin koskaan aiemmin ja onneksi yksityiset kansalaiset saavat puhua epäkohdista, joita kyllä riittää. YLEN toimitusjohtaja Mikael Jungner: - Näkisin asian niin, että media on yhteiskunnan peili, kovera tai kupera, ja hyvässä ja pahassa se liioittelee asioita. Kyllä median luonteeseen kuuluu, että objektiivisuutta ei aina kyetä säilyttämään. Ainoa toivo tässä asiassa on kansalaisten medialukutaito, ja sen kehittyninen. - Ehkä myös median röyhkeys ja itsenäisyys on lisääntynyt. - Media on kuitenkin liian puolustuskannalla kritiikkiä kohtaan. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen: - Mediaan kohdistuu aivan uudenlaisia odotuksia ja toiveita. Mutta valta journalistisista päätöksistä on edelleenkin toimituksissa, ja tulee siellä myös pysymään. Tämä etenkin poliitikkojen olisi tervettä tunnustaa. - Myös yleisöllä on uusia toiveita mediaa kohtaan, ja tähän tarpeeseen ja huutoon on mediataloissa mielestäni vastattu satsaamalla toimintaa verkkoon. Luja-setä voi tässä kohtaa kertoa, että tuo viimeisin asia nettikirjoittelusta pitää paikkansa ja ainakin HS:n nettisivuilla on runsaasti kansalaisten mielipiteitä mieltäpainavista päivänpolttavista asioista. Lehtien palstoille pääsy on sitä vastoin tavalliselle kansalaiselle vieläkin hankalaa. HS:ssa palstatilaa tukkivat kansanedustajat, professorit ja kaikenmaailman asiantuntuntijat. Maakuntalehtiin pääsee helpommin, kun kirjoittaa hyvin ja asiallisesti. Kokemusta on. Tässä tahtoo tulla hoppu, jos indiviidinä koettaa asioihin vaikuttaa. Lopuksi muutama aforismi lasten suusta: Eetu 6v - Aikaa tarvitaan kiireeseen. Linn 6v - Ei vanheneminen ole vaikeaa. Kulkee vain virran mukana. Sokerina pohjalla erillismietteitä: Tord 6v - Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano, että he rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että ottaako kahvin kanssa pikkuleipää. Mikael 6v - Tätien ja setien ruumiissa on se ero, että tätien ruumiissa on enemmän salaisia paikkoja molemmissa päissä.
|
|
| Pohdintaa demokratiasta | 17.3.2008 klo 12:37 |
| Kansan eduskuntalaitoksen pitää olla sellainen elin, jossa demokratiaa tulee toteuttaa. Valitettavasti demokratia ei toteudu tässä maassa siinä merkityksessä kuin kansalaiset sanan sisällön ymmärtävät. Poliitikot kyllä mieluusti käyttävät sanaa, mutta merkityksen sisältö näyttää kovasti hämärtyneen. Korkeapalkkaiset kansanedustajat saattavat uusina edustajina olla kovastikin innoissaan asioiden korjaamiseksi ja kansalaisten etujen ajamiseksi. Monessa tapauksessa kuitenkin jo vuosi edustajana saa mieltymykset muuttumaan ja oman edun tai suppean piirin etujen ajaminen tulee tärkeämmäksi. Kaikki kilvoittelevat erilaisista valiokunta -ja komiteapaikoista, joista saa mukavasti lisätuloja. Olemme myös saaneet vuosien varrella lukea monista yhteisten varojen väärinkäytöstä omaksi henkilökohtaiseksi eduksi. Palkkakysymykset ovat kuuma puheenaihe ja erityisesti puhuttavat isokenkäisten ja kansanedustajien palkat. Kansaa ärsyttää erityisesti se, että uusi eduskunta aina ensi töikseen korottaa omat palkkansa ja palkkionsa. Asia on taas ajankohtainen, kun korotuksia suunnitellaan. Toivoisi kansanedustajilta samanlaista yksimielisyyttä kansalle tärkeissä asioissa kuin näissä omissa palkankorotusasioissa. Paasikivi totesi aikanaan eduskunnassa, kun eräs naiskansanedustaja vaati mahtipontisesti samaa palkkaa samasta työstä, että kyllä täällä eduskunnassakin maksetaan kaikille samaa palkkaa kovin eriarvoisesta työskentelystä. Demokratian pääperiaatteena on enemmistösääntö. Edustuksellinen demokratia on suoraa demokratiaa yleisempi ja vähemmistön oikeudet turvataan usein sellaiseksi kutsutulta kuin "enemmistön tyrannia". Kansan itsemääräämisoikeus on tavallinen, muttei universaali kannustava filosofia demokratian vakiinnuttamisesta. Eo. asiat on poimittu Wikipediasta. Demokratia on kansanvaltaa! Kansalaisaktivismi kuuluu demokratiaan ja kansalaistoiminta pitää demokratian vireänä. Puhutaan sovinnaisesta osallistumisesta, jolla tarkoitetaan osallistumista "järjestelmän sisällä", esimerkiksi äänestämistä tai yhteydenottoa hallintoon tai päättäjiin. Sovinnaisen osallistumisen tavat ovat laillisia ja yleisesti hyväksyttyjä. Toinen tapa on protestiosallistuminen ja sellaistakin tarvitaan. Valitettavasti tuohon tapaan liittyy toisinaan laittomuuksia. Kansalaistottelemattomuus on eräs ääritapa, ehkäpä joskus tarpeen kuten historia osoittaa. Yritetäänpä vaikuttaa millä keinoin hyvänsä, niin nykyhallitus ei näy ymmärtävän menneensä sivuraiteille ja liian pitkälle eriarvoistamisessa. Päättäjät tuntuvat vähät välittävän jo voimakkaaksi nousseesta kansalaistoiminasta huutavien epäkohtien korjaamiseksi. Kansa ei taatusti ole antanut valtakirjaa nykyisenlaisen politiikan harjoittamiseski ja siksipä nykyinen hallitus on hajoitettava ja maassa järjestettävä ennenaikaiset eduskuntavaalit. Tehtäköön uusi jako. Sunnuntain 16.3.08 Helsingin Sanomissa oli asiallinen nuoren miehen kirjoitus nykydemokratian olemuksesta. Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli toteaa kirjoituksensa otsikossa: " Uusliberalismi näivettää demokratiaa". Attac on 1990-luvun alussa syntynyt kansainvälinen liike, joka kritisoi talouden globalisaation epäkohtia. Muutama poiminta Mikko Saulin kirjoituksesta: - Demokraattisella järjestelmällä on nykyään virkamiesmäisen kumileimasimen asema suuryritysten ehdoilla. - Tilanteen taustalta löytyvä uusliberaali malli on äärimmisen kokonaisvaltainen. Sen aatteellisia juuria voi hakea liki anarkistisen minimalistisesta valtiosta, jonka tehtäviin kuuluu lähinnä omaisuuden suojelu. - Poliittiset puolueet ovat oikealta vasemmalle pienin aste-eroin omaksuneet uusliberaalin malliin olennaisesti liittyvän talouspoliittisen ajattelun ja pirstaleisen ihmiskuvan. - Yhteiskunnan olisi syytä pysähtyä ajattelemaan, millaista käsitystä se demokratiasta nykyisin toteuttaa. Demokratian on oltava enemmän kuin vaalijärjestelmä. Siihen kuuluu olennaisesti kansalaisuuden ihanne, eikä sitä voida toteuttaa euro ja ääni-periaatteen mukaan. Tämä on haaste koko järjestelmän oikeutukselle. - Nykyisin valtiovarainministeriö määrittelee maan suuntaa liiaksi. Näitä muistiinmerkintöjä tehdessäni voin edellä esitettyihin lausumiin yhtyä. Voi vain toivoa, että kansalaiset osaavat osoittaa tyytymättömyytensä ja oikeutetut tarpeensa riittävän voimallisesti, jotta todellista muutosta epäkohtiin syntyy ja nykyiselle näennäisdemokratialle annetaan kyytiä. |
|
| Ou-wouw-wou-di-daa-di-dum-di-daa-ooo-jeee-jeee-jee | 2.3.2008 klo 09:08 |
| Halusin otsikoida tämän muistiinmerkinnän nykyiskelmänikkareiden paljolti harrastaman laululyriikan tyyppiesimerkein ja tällainen tapa on ihan yleismaailmallinen eikä Suomessa jäädä yhtään jälkeen. Sinänsähän tuo ei ole mikään vanha ilmiö, on vain ruvennut särähtämään pahasti korvaan radio-ohjelmia kuunnellessa. Uudehkoja ilmiöitä sitä vastoin ovat ikärasisimi, minä-minä-ilmiö, suvaitsemattomuus, tapainkulttuurin nopea katoaminen ja ihmisten sivistymättömyyden ja tietotason aleneminen sekä Suomen kielen raiskaaminen. Olen varmaan jonkin verran konservatiivi, mutta en ymmärrä miksi sellaisia aikanaan hyväksi koettuja asioita ja tapoja pitää muuttaa vain sen takia, että halutaan muutosta, vaikka se muutos olisi huonompaan suuntaan. Kohta Suomessa eletään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole tietoa paremmasta ja aikaisemmin itsestäänselviksi koetut hyveet ovat katoavaa kansanperinnettä. Nykyajan nuoremmat henkilöt ovat kokonaan unohtaneet kolme hyvettä, jotka eivät maksa mitään, mutta voivat saada paljon hyvää aikaan ja tuottaa iloa ihmisten kesken. Ne ovat: Kohteliaisuus, kiitos ja anteeksipyyntö -ja anto. Heavy eli hevimusiikki on vallannut alaa maailmanlaajuisesti ja siinä paasataan arvoista, jotka ainakin minulle ovat täysin vieraita. Valitettavasti tämä nykyajan kapinallinen nuori sukupolvi on valinnut paljolti musiikilliseksi -ja käyttäytymisohjenuorakseen tuon musiikinlajin. Kaitpa kansa sai nyt sitten mitä halusi, kun Suomea lähtee Euroviisuihin edustamaan mitä järkyttävin tekele, joka edustaa mitä karmeimmalla tavalla tätä epämusiikkia. |
|
| Utopiaa | 26.1.2008 klo 12:03 |
| Vanhanen , Kaitainen & Co rakentelevat kovalla innolla ja ennennäkemättömällä vauhdilla Utopia-nimistä valtiota Suomesta. Pitkäjänteisyys pyrkimyksistä puuttuu lähes kokonaan ja kattavaa näkemystä koko kansan yhteisestä edusta ei ole olemassakaan nykyisissä kalkylaatioissa. Kyllä niitä rakennusmestareita on muitakin, mutta nämä kaksi epärealistista teoreetikkoa kyllä kantavat poliittisen vastuun kansalaisia kovasti eriarvoistavasta politiikasta. Suomi, sen kummemmin kuin mikään muukaan maa, ei tule toimeen ilman valtiollista ja kunnallista sosiaalijärjestelmää. Näitä rakenteita juuri nyt nakerretaan oikein olan takaa. Kärsijöinä ovat koko ajan ja enenevässä määrin ikääntyvät kansalaiset, vanhukset, eläkeläiset, vammaiset, työkykynsä menettäneet ja pätkätyöläiset eli nykyisin harjoitetun politiikan mukaan ns. tuottamattomat henkilöt. Kokonaan on unohdettu, että valtaosa eläkeläisistä on antanut täyden työpanoksen tämän maan rakentamiseen ja hyvinvointiin aikanaan eikä vähiten kuluttamalla tuotteita, joita yritykset tarjoavat. Yritysjohtajilta tuntuu täysin unohtuneen, ketkä niitä tuotteita ostavat, eiköhän se ole koko kansa eli me. Veronsa suurin osa on maksanut ja osin jopa kolminkertaisena. Nämä teoreetikkopolitiikot ovat nyt rakentamassa sellaista Suomea, jossa kaikki asiat perustuvat yksityisyritteliäisyyteen ja yritystoimintaan. Olen itse toiminut yrittäjänä lähes parikymmentä vuotta, mutta siitäkin vinkkelistä katsoen maailmankuvani on ollut ja on aivan toisenlainen kuin mitä nykyään esitetään. Politiikan irvikuvia ovat yritysmaailmasta kopioidut tulosjohtamis -ja palkitsemistavoitteet. Kyllä ovat maailmankirjat sekaisin, kun kuluja tuottavien laitosten johtajille pykätän tulospalkkioita. Tällaisiahan on esitetty maksettavaksi esim. vankilanjohtajille ja muille vastaaville. Kelan korvauksia nakerretaan alas nopeassa tahdissa ja tarkoituksena on ilmeisesti yksityistää koko terveydenhoitoala. Tämän hetken toimenpiteet tähtäävät siihen, että kaikki ihmiset pakotetaan käyttämään kalliita yksityispalveluita. Sanomattakin on selvää, ettei tuollainen peli vetele, sillä tuosta ajatusmaailmasta puuttuu arkirealismi kokonaan eikä varsinkaan Kataisella ole minkäänlaista, ravikielestä tutun sanonnan mukaan, persetuntumaa siitä millä tolalla asiat maassa ovat. Tällä hetkellä harjoitettu politiikka on sangen lyhytnäköistä, yksisilmäistä ja epäoikeudenmukaista, faktoilta silmät ummistavaa utopioiden toteuttamista. Kokoomus tulee maksamaan tekosistaan kovan hinnan tulevissa vaaleissa kannattajakatona. Liian ahtaalle asetettu kansa tulee vastaisuudessa olemaan ensimmäistä kertaa itsenäisyytemme historiassa valveutuneempi kuin koskaan. Päätellen siitä runsaasta kirjoittelutulvasta ja netissä kurvaillessa saattaa helposti aistia sen valtavan tyytymättömyden, mikä kansan keskuudessa vallitsee ihan kailkilla tasoilla. Jos on Vanhanen täysin yksioikoisesti suuntautunut, niin Kaitainen on täysin sokea kokonaisuuksia kartoittelemaan. Kyllä hallituksen tehtävä on nähdä kansa kokonaisuutena eikä vain ajaa hyvinvoivien asiaa. Ikärasisimi on nostanut päätään rajulla tavalla. Osku Pajamäen kaltaiset fasisitit kuvittelevat, että kun nykyisistä ikäraakeista päästän kovin ottein eroon, niin heidän ikääntyessään tässä maassa on vain hyvin toimeentulevia ihmisiä. Selvää on, että nykyhallitus koettaa päästä eroon suurista ikäluokista lakaisemalla ongelmat maton alle, toivoen, että kaikki runsaat pari miljoonaa kansalaista kuolisi äkkiä pois. Siksipä etuuksia poistetaan ja ihmisten taloudellista toimeentuloa vaikeutetaan. Tällaiselta ongelmien hoito nyt näyttää kuuskymppisen silmin enkä katso olevani minkäänlainen raakki, päinvastoin hyviä elämänkokemuksia omaava ja runsaasti aikaani seuraava henkilö, kuten monet muutkin ja myös minua vanhemmat. |
|
| Vuosi vaihtui | 5.1.2008 klo 10:26 |
| Mitään maailmoja mullistavaa ei vuoden vaihtumiseen sisältynyt. Vuodenvaihde Helsingin horisontista katsoen oli ylenpalttisen harmaa ja joulua saatiin viettää maa paljaana lämpöasteiden säestyksellä. Vuoden vaihtuessa ammuttiin taivaan tuuliin muutama miljoona euroa eikä tietysti vahingoiltakaan vältytty. Nopeimmat poliitikot ovat jo ehtineet pohtia ilotulitteiden kieltämistä. No sehän varsin passaa tässä pakkolakien luvatussa maassa. Toki paukut loivat väriä apeaan ilmastolliseen tunnelmaan. On tullut joulurauhan aikana mietityksi isoja ja pieniä asioita. Onkohan monikaan tullut ajatelleeksi, että nämä ns. päättäjät ovat laitaa lukien ihan tavallisia pulliaisia ihmisiksi aivan kuten sinä tai minä. Koulutuksellisia eroja on tietysti ihmisten kesken, mutta valitettavasti nämä poliittiset keplottelijat eivät ajatusmaailmoissaan ole sen kummempia kuin ns. kadun mies. Valta vaan tuntuu sumentavan päättäjien arvostelukykyä ja he itse rupeavat helposti kuvittelemaan olevansa jotain suurta ja ainutlaatuista. Jos aivokapasitetti ei riitä, niin syntyy kaikenlaisia typeriä lakeja ja päätöksiä ja siksipä nuo päättäjät on pantava miettimään tekojaan tai paremminkin tekemättömyyttään. Mitään demokratiaahan ei Suomessa ole. Vallitseva sää pani pohtimaan kasvihuoneilmiötä ja on aivan ilmiselvää, että ihminen ahneudessaan on edistänyt tuota ilmiötä, joka nyt näyttää olevan realismia kovasti muuttuneina sääoloina. Puhutaanpa Kioton sopimuksesta tai ei, niin oleellista muutosta ei saada aikaan niin kauan kuin suuret saastuttajat kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä eivät esimerkiksi suostu päästöjen rajoittamiseen ja on sitä täällä kotomaassakin asioissa korjaamista. Kovin mielenkiinnottomilta tuntuivat nämä eri mediavärkkien äänestykset kuka oli suosituin missäkin kategoriassa. Älypään käyttäjien mielestä vuoden 2007 merkittävimmät tapahtumat olivat Kimi Räikkösen maailmanmestaruus ja Euroviisut Suomessa. 2/3 suomalaisista oli sitä mieltä, että Jari Tervo on "Uutisvuodon" vetävin hahmo ja jossain HS:n äänestyksessä Ari Koivunen oli vuoden julkkis. Näin vanhana kalkkiksena voi vain todeta: -So what? Edelliseen viitaten voin todeta, että suurimmassa osassa kyselyitä mediaväki on jo itse valmiiksi jauhanut vaihtoehtoja ehdokkaiksi ja niistä sitten rahvaan annetaan painaa nappulaa. Varmaan olisikin liian suuritöistä järjestää sellainen äänestys, jossa ei olisi yhtään ehdokasta vaan kansa saisi ihan itse pohtia ja äänestää suosikkejaan. Se, että Big Brother on kansa suosima TV-ohjelma kertoo tapainturmeluksesta ja aivojen käytön puutteesta sekä yhä alenevasta yleisestä sivistystasosta. Sentään Vuoden urheiluteko-äänestyksessä tuli oikeantyyppiset sankarit valituksi. Tulevalta vuodelta toivoisi kansalaisten heräämistä oikeuksiensa puolesta taistelemaan. Käytännössähän tilanne on aivan toisenlainen mitä poliitikot hehkuttavat. Vuodenvaihteessa Helsingin Sanomat käsitteli päättäjiä ja arvosteli joidenkin toimintaa, kuitenkin aika siirappisin sanoin. Erkkolainen hierarkia hymisteli Matti Vanhasta ja tietysti. Mattihan tekee juuri niinkuin ökyrikkaat, teollisuuspomot ja vuorineuvokset vaativat. Erkkolaisuus on aina suojellut näitä piirejä eivätkä tavalliset kansalaiset juurikaan saa ääntään kuuluville Sanoma Oy:n julkaisuissa. Ilta-Sanomien yleisönosastokirjoittelu on koirankakan keruun tasolla ja kiistelyssä siitä saako parvekkella polttaa vaiko ei. Ilta-Sanomien kunniaksi voi mainita, että siellä oli napakka kirjoitus (Timo Paunonen) Ylen diasporasta ja "Jungnerin epätoivoisesta johtamisesta". Tosin Yleähän ei johda kukaan, kun sen hallitus, johtokunta ja tärkeimmät virat ovat poliittisten puolueiden temmellyskenttänä. Sitaatti mainitusta Ilta-Sanomasta: -Digitelevisioon siirtyminen hoitui kivuliaasti kaikkien muiden mielestä paitsi Ylen pääjohtajan Mikael Jungnerin mielestä. Ylen kanavien tekstitysongelmat sekä kaikenlaiset pikkuhuolet digiboxien kanssa iskivät pahasti juuri Ylen nilkkaan. Kymmenet tuhannet jättivät lupamaksunsa maksamatta tai irtisanoivat sen kokonaan. Se on tuomassa Ylelle miljoonatappiot, joka tietää säästöjä eli kanavia lopetetaan ja henkilöstöä vähennetään. Kun vielä lisätään kanavilta tulviva keskivertoa huonompi ohjelmatarjonta, voidaan sanoa, että digitelevisio ajoi Ylen historiansa pahimpaan kriisiin. Näin siis Ilta-Sanomat. Oma mielipide. Ylessä ohjelmatarjonta on pääosin kritiikitöntä. Kanavia on liikaa samoinkuin turhan panttina poliittisin eväin valittua henkilökuntaa, joiden työpanos ei suinkaan mene Ylelle vaan politiikan alttarille. Uudet sketsi -ja komediapläjäykset ovat laitaa lukien niin ala-arvoisia, että tolkuissaan olevaa katsojaa ruopeaa hävettämään ja sehän ei ole viihteen tarkoitus. Ikävä tulee Ällitälliä, Parempi myöhään yms. sellaisia ohjelmia, joissa todelliset ammattilaiset ja taitavat näyttelijät esintyivät.Noita ohjelmiahan on onneksi viime aikoina saanut katsella retrospektiivisesti. Olematta vieläkään mikään suuri ennustaja voin kuitenkin todeta ja toivoa, että erilaisilla kansalaisjärjestöillä, yhdistyksillä ja erilaisia asioita ajavilla liikkeillä tulee olemaan entistä painavampi merkitys vastapainoksi polittiselle mielivallalle. |
|
| Hyssälä | 14.12.2007 klo 09:33 |
Pitikin mennä eilen katsomaan eduskunnan kyselytuntia telkkarista. Iki-inhokkini Hyssälähän siellä jälleen esitteli vankkumattoman virheellisiä mielipiteitään vastaamatta kertaakaan asetettuihin kysymyksiin. Piti tietysti tuon tyypin takia tulla vallan pahalle päälle. Katselen kuitenkin nuo kyselytunnit, koska olen aikaani seuraava henkilö ja yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat. |
|
| Selityksiä ja selittämättömyyttä | 2.12.2007 klo 12:40 |
| Tulee mieleen näitä muistiinmerkintöjä kirjoittaessa vanha lehti "Kansa taisteli-miehet kertovat". Sellaisille suomalaisille, joilla asiat ovat hyvin, ovat nämä huomattavan kansanosan taloudelliset toimeentulo-ongelmat täysin abstraktinen asia. Nykyiselle hallitusvallalle asiat eivät ole uusia, sillä juuri he rakentavat tätä kurimusta ja kehitys alkoi jo edellisen hallituksen aikana ja pääomapiireisä se on alkanut jo kauan sitten. Kansan kahtiajakautuminen on tosiasia ja juopa kasvaa. Milloinkahan koittaa se päivä, jolloin ymmärretään joukolla, että täällä tarvitaan kova kapina asioiden muuttamiseksi? Yksi neropatti, kansanedustaja oikein ja Helsingin terveyslautakunnan varapuheenjohtaja, esitteli mielipiteitään männä viikolla eräässä paikallisbladetissa ja perusteli isoihin terveysasemiin siirtymisen ihanuutta palvelujen monipuolistumisella. Hänen ajatusmaailmaansa ei mahtunut lainkaan asioiden nurja puoli eli se, että byrokratia lisääntyy, odotusajat pitenevät, mutta ennenkaikkea ihmisten käyntimatkat pitenevät ja vähätuloisille se tarkoitaa myös huomattavaa kustannusten nousua. Pelkästään Helsingissä 31 terveysasemaa on päätetty sulattaa neljäksitoista. Muualla maassa on jo paikoittain toteutettu katastrofaalisia lakkautuksia, jolloin käyntimatkat ovat muodostuneet kansalaisille täysin epäinhimillisiksi. Tällä samaisella edustajalla oli nerokas mielipide asian hoitamiseksi. Hän ilmoitti, että kyllähän niihin pääsee tarvittaessa vaikka helikopterilla ja taksilla. Vakavasti tuo hengen jättiläinen tällaista esitti. Tuostahan pikantista ideasta pienituloiset eläkeläiset ja todella sairaat ja vammaiset ovat varmasti innoissaan ja hyppivät riemusta tasajalkaa. Viime aikoina oikeusasiamies on ruvennut käsittelemään Invalidiliiton ja Reumaliiton vuonna 2005 tekemää kantelua Kelan kaksinkertaistuneista kuntoutushakemusten hylkäyksistä. Oikeusasiamies on todennut, että lakeja ei ole rikottu, sillä lainsäädäntö ei ole muuttunut, mutta Kelan käytännöt ovat muuttuneet, eivätkä läheskään kaikilta osin kestä päivänvaloa. Viimeisimmässä Invalidiliiton julkaisussa, IT-lehdessä, asiasta oli laaja artikkeli ja siinäpä esiintyi typerin lausuma, mitä vuosikausiin olen saanut lukea. Kelan johtaja Mikael Fors loihe lausumaan: "Hylkäysten nousun taustalla on ollut ainakin pyrkimys päätösten yhdenmukaistamiseen Kelan sisällä." No joo. Onko Kela Kelaa varten vaiko ihmisiä, kansalaisia varten? Tuo yhdenmukaistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että sellaisilta vaikeavammaisilta, jotka ovat kuntoutukseen ja kuntoutusrahaan oikeutetut ja sitä vuosikausia saaneet, on ko. tuet lakkautettu kokonaan. Onhan se yhdenmukaistamista, jos tasapuolisesti ei anneta kenellekään mitään. Kirkko&Kaupunki-lehden pätoimittaja Seppo Simola totesi hiljattain pääkirjoituksessaan ykskantaan: - Otteet kovenevat. Otteet kovenevat nimenomaan uusliberalismin hengessä tätä huono-osaisempaa kansanosaa kohtaan eli ihmisiä runtataan tosi tarkoitushakuisesti selkä seinää vasten. Viimeisimmässä Kelan Sanomissa tuli myös esiin Kelan vuosikymmeniä kestänyt asennevammaisuus, siellä eräs virkailija sanananturoi, että ne rahathan menee suoraan kurkusta alas. Tuollaisia asenteita ylläpidetään ja kuvitellaan, että pelkästään sillä perusteella hakemuksia voi hylätä. Myös yrittäjiä kohtaan nuo asenteet ovat Kelassa nurjat. Tästä maasta pitää mitä pikimmin saada kumottua se harkintapykälä, jonka perusteella viranomaiset saavat tehdä toinen toistaan absurdimpia päätöksiä. Muutama vuosi sitten tehtiin kattava tutkimus, jossa todettiin, että 1-2 prosenttia sosiaali -ja/tai Kelan avustukisa saavista oli alkoholivammaisia tai muuten huijareita eli siis valtaosa väestöstä on kunnon ihmisiä ja tukiinsa ja eläkkeisiinsä oikeutettuja. Seppo Lindblom kirjoittaa Helsingin Uutisissa mielipiteitään otsikolla: " Arvokeskustelu tulee arkistaa" ja tässä muutama poiminta tuosta kirjoittelusta: - Nykyaikaisella hyvinvointivaltiolla on pari tyypillistä piirrettä. Yhä kunnianhimoisempi yhteiskuntapolitiikka on tekijöittensä omien käsien tuloksena tavattomasti laajentunut ja monimutkaistunut niin, että kauniit arvotavoitteet ovat ajautuneet ristiriitaan keskenään. - Kaupallistunut päivänpolitiikka ei mielellään tunnusta tavoiteristiriitoja. Se on nykyaikainen ilmiö, jota sopii kutsua politiikan karkumatkaksi. - Se yhteiskunnalinen keskustelu, joka on käytännöllistä ja kaikkein lähempänä arkea, suorastaan pulppuaa kaiken aikaa näistä konflikteista. Päivänpolitiikan arvokeskustelu sen sijaan tuppaa olemaan loukkaamattoman ja kaikkivoipaisen hyvinvointivaltion mantraa. Retoriikka on etääntynyt todellisista ongelmista. Niinpä. Lindblom, jota hänen toilaillessaan Postipankin pääjohtajana, pidin täysin nössönä, on näköjään eläkepäivinään ruvennut pohdiskelemaan ja oli kirjoituksessaan osannut tiivistää nykyasioita, tosin ehkä hiukan kansantajuttomasti. Matti Vanhanen se vielä vaan porskuttaa, vaikka otteet ovat kuin pimeältä keskiajalta. Nykyhallitus ei todellakaan ole koko kansan hallitus vaan ainoastaan tuotantoelinkeinon etuja ajava. Tyhjänpäiväisiä selityksiä löytyy, mutta vaikeista asioista vaietaan täysin. Tehy-jupakassa kävi ilmi, että Vanhanen kuuluu työnantajaleiriin ja sieltä suunnasta Vanhasta ja Kataistakin ohjaillaan. Tuolle omistavalle luokallehan on täysin samantekevää miten kansa voi. Kun olin vielä työelämässä mukana, eräs neropatti loihe kerran lausumaan: " Mitäs ovat köyhiä? Rupuleita koko sakki. Kaikilla on yhtälaiset edellytykset menestyä." No kuten hyvin tiedämme, niin kaikilla ei ole yhtälaiset mahdollisuudet. Siinä ei aina auta sivistys, koulutus ja älykkyyskään, kun jää syrjäytettyjen joukkoon. Jos on lähtiäpäätä joutunut tai ajautunut vähäosaisten sakkiin tai tulee odottamattomia elämäntilanteiden muutoksia vaikkapa vannautumisen muodossa. |
|