Ympärilläsi pyörin, räpyttelen siipiä Haluaisit jo mennä, se liian aikaista ois Mä kuiskaten korvaasi käsken Mä oon se pieni hyönteinen Tänään et piiloudu taakse, raskaiden verhojesi Haluaisit jo mennä, se liian aikaista olis Mä sydämesi lyöntejä lasken |
| Do you remember those days of old times? The days were so golden and all shining bright. Now those days are gone, now I´m here all alone alone, oh miseria. The sun was sso shining but rain came one day The dark came so fast and now it´s here to stay. Now this is my life in this cold emptiness empty, oh miseria. Take me away, take me back to when life was liveable. I can´t stay, in this hell, oh miseria. Do you remember that day when all died? I´d give my everything just for its change. But this is the end I can´t stand all this pain the pain, oh miseria. |
| Maybe one day in a place without time, without space I can look back and see that I´m finally hole Dying to undo the moment when all fell apart Trying to fade out what´s real is not for a life. One brief moment brought agony blackened my heart No light for me, no way out, I´m next in line never ever, in this life I´ll never find peace Digging my own grave, I´m shot down in flames. You were my guardian angel, you saved me all times But angels will fall burning, all candles have burned out There is one way to escape but worse things will await I´ll let film take me, eternity will pay my price. Maybe one day in a place without time, without space I can look back and see that I´m finally hole That´s what I hoped but now I don´t believe anymore My wounds won´t heal, I will bleed till the death of my soul. |
| Kadulla, hiuksiini sataa lunta taivaalla, tähdet näkee susta unta. Tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä en tahdo eksyä. Satutin, sua liian monta kertaa tiedän sen, kuulen itkun hiljaisen. Huomaan, mulla ei oo mitään ilman sua tahdon takaisin sun luo. En enää koskaan, päästäis sua pois en enää koskaan, lähtis luotas pois niin heikko oon ilman sua, niin koditon mä ilman sua. En koskaan, päästäis sua pois. Illalla, yksin en saa unta ikkunaan, sade itkee suruaan. Lupaan sen, sydäntäni tänään kuuntelen, se kertoo mulle sen. |
| Kyyneleet, tunnen ne taas. Valuvat hitaasti poskiani pitkin, en edes yritä pyyhkiä niitä pois. Haluan tuntea surun. Sydäntäni raastaa, olen hengittämättä. Itku valtaa minut kokonaan, se ottaa minut mukaansa, kyyneleiden matkaan. Kaikki mitä olen kokenut, jäljellä enää rikkinäinen sydän. Kyyneleille ei tule loppua, eikä minua edes helpota. Suru on vielä sisälläni. |
| Perhonen lentää epävarmasti eteenpäin, raju tuulenpuuska tarttuu siihen ja riepottelee julmalla tavalla. Kun tuuli irrottaa otteensa, on perhonen liian heikko lentääkseen. Se luovuttaa ja kauniit siivet murskautuvat maahan. |
| Vie täältä pois, pyysit silmin vakavin. Nyt tahdotkin jo takaisin. Teet mitä vaan, tyydyn kuvittelemaan. Jos hajotat, niin kokoat, pala palalta, sana sanalta, riisut multa toivoni haalistuneen. Suunnan kadotan, alas putoan, pinnan alle piilotan kadotuksen. |
| Kerro mulle jotain uutta tänään, kerro ettei meitä ole, sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään. Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin, loputtomiin. Mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää. Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa, sano ettei ne saa mua ansoihinsa astumaan. Mä tiedän en voi sua omistaa vain pienen hetken koskettaa. Paikoillaan ei pysy tuulet, vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan. |
| Sanoista teoiksi, hyvästä pahaksi, sisällä jälki ikuinen. Valosta pimeyteen, kahleista vapauteen, niin suru löytää sinutkin. Viimein kun kaikki niin kauniilta tuntuu, aika mustaa muistot kuitenkin. Kultainen aika on jo kuihtunut pois, ja niin aika mustaa muistot viimeinkin. Heikosta vahvaksi, varkaasta antaja, iho kyynelvirran alta ruostunut. Rakkaudesta vihaksi, ei sitä tahtonut, niin suru löytää sinutkin. |
| Varjot yön lyö seinään vain, mun huoneen aution, tyhjää paikkaa vuoteellain kuu katsoo alaston. Mennyt oot, nyt tiedän sen, palaa et milloinkaan, sittenkin vain itseäin mä syyttää siitä sain. Lausein, villein loukkaavin, me eilen erottiin, sua niin vaikka rakastin vain sanoin näkemiin. Aamu tuo taas auringon, sen säteet lämmittää, silmissäin sun kuvas on vaan sinne ei se jää. Mennyt oot, nyt tiedän sen, palaa et milloinkaan. |

Description
Picture
Signed in
