Älypää Pelit

Heräsin puoli viideltä aamulla siihen, että ulkona oli jumalaton ukkonen. Eikä se ollut mitään pikku jyrinää, vaan helvetinmoista pauketta. En ole eläissäni kuullut sellaista meteliä ukkosen aiheuttamana. Pistin käteni seinää vasten. Aina kun paukkui ja jyrisi, seinä ja ikkuna tärisivät. Sitten se tapahtui. Huoneeni valaisi kolmeksi sekunniksi kirkas valo. Se oli pisin ja kirkkain salama minkä olen koskaan nähnyt.
Se oli mahtavaa. Ulkona tuli vettä enemmän kuin Esterin perseestä. Kuuntelin kun vesi hakkasi maata ja ukkonen helisytti ikkunaa.
Tuntui kuin joku olisi räjäyttänyt pommin katolla ja huoneeni ulkopuolella, ihan seinän vieressä.
Se oli elämäni kovin ukkosmyrsky.
Ainoa asia mitä vihaan ukkosessa on se, että päätäni alkaa aina särkemään.
Harmittelin myös sitä, että kyseinen luonnonilmiö sattui juuri siihen aikaan, kun minä vielä normaalisti nukun.
Nyt vituttaa sekin, etten noussut sängystä ja avannut verhoja, nähdäkseni koko komeuden.
Se oli aivan kohdalla. Laskin salamasta ääneen ja se oli suunnilleen sekunti. Eikä tuota laskemistakaan olisi tarvinnut, koska se kuului ja tuntui niin mahtavasti, että kuurosokeakin olisi sen tajunnut.
Se oli elmäni Ukkosmyrsky.