Älypää Pelit

Kuun säteestä löysin rakkauden
Sen maailman katseilta piilotin
Tarkkaan salaisuuttani varjelin

En sitä uskaltanut käyttää
En kellekään onneani näyttää
Se varjoihin hämyisiin jäädä sai

Hiipui sen kultain hohde
Tummui pimeiksi nurkiksi
Ikävän harmaiksi seiniksi

Kuihtui kätketty rakkaus
Ei saanut tarvitsemaansa voimaa
Jälkeensä jättää haikeuden yöt

Kulje varovaisesti heikon itsetunnon omaavien ihmisten lähettyvillä tai huomaat pian kantavasi puukkoa selässäsi.

Vuodet ovat kiitäneet ohitsemme joutua
Purtemme lipunut on tasaista soutua
Jos oikein tarkasti menneeseen katson
Löydän muutaman pienen laakson
Näkyy siellä myös upeita kukkuloita
Ne ovat kuin lämpimän leivän päällä sulavaa voita
Läpi käyneet olemme houkutusten kujan
Se kokemus on siteestämme tehnyt vahvan ja lujan
Rakkauden tunnustaminen ei vaadi suuria sanoja
Ne ovat arkisten päivien pieniä tekoja
Sinä tiedät että kuulun vain sinulle
Myös sen että olet se tärkein minulle

Näen salaisuuksia silmissäsi
Varovaisuutta ilmeissäsi
Mikä on saanut sinut sulkeutumaan
Minusta erilleen kulkeutumaan
On välillemme laskeutunut hämäryys
Kipeän tunteen tuo tämä etäisyys
Mielessä miljoona kysymystä
Huutaa ja vaati selitystä
Uskaltamatta niitä lausua ääneen
Kuluttaa hitaasti reiän sydämeen
Pelon siemenen saa itämään
Pystymmekö tämän vielä selvittämään

Taivaalla loistaa heinäkuun kultainen kuu
Yön tenhoon ja taikaan moni sokaistuu
Haluaa kokea tämän hetkellisen huumaan
Seikkailun jännittävän ja polttavan kuumaan
Sydämessä rakentaa upean pilvilinnan
Näkee elämän yhdessä rintarinnan
Syksyn tullen karu totuus paljastuu
Hyljätty kesäkissa yksinäisyyttään naukuu

Nukkumattia jälleen kerran huhuilen
Hän vaan kanssani leikkii kujeillen
En löydä häntä välistä tylsän kirjan
Piilottelullaan saa olon minulle kurjan
Hiipinytkö hän lie lymyämään sängyn alle
Sinne kurkkaan, aivastan löytyneelle villakoiralle
Kenties hän piiloutui sisälle jääkaapin
Kiireellä kaikki herkut sieltä suuhuni kaavin
Vaikka oma tunto kuinka soimas ja soti
Siellä oli tänään Nukkumatin koti
Johan mässäily alkoi kunnolla ramaisemaan
Vihdoin pääsen takasin sänkyyn kapuamaan
Rankkaa on Nukkumatin metsästys
Vaikka saattaa sekin olla eräänlainen elämys
Mut jos vielä joskus mietin missä hän kurkkii
Vilkaisen ensimmäisenä säilykepurkkiin

Kauniita ja makoisia unia!  ;o))

  Yön hämärän hetki
  Sydämen totuuden retki
  Kauas menneisyyteen
  Päätyen nykyisyyteen
  Muistoissa elämä heläjää
  Sopukoissa varjot pälyää


  Saadut ilon aiheet
  Menetyksien paineet
  Makeat onnen palat
  Yksinäisten surujen salat
  Jos annan itselleni luvan
  Sisältäni löydän minuuteni kuvan

Jos sinä olet onnellinen
Minä myös olen onnellinen
Jos  sinä olet riemuissasi
Minä myös olen riemuissani
Jos sinä olet väsynyt
Minä valvon ja huolehdin sinusta

Jos sinuun sattuu
Silloin myös minuun sattuu
Jos olet huolissasi
Minä myös olen huolissani
Jos sinä loukkaat itsesi
Minä hoivaan ja huolehdin sinusta

Minun sydämeni on neulottu sinuun kiinni

Siinä istut keittiön pöydän ääressä
Katseesi seuraa ohikulkevia ihmisiä
Ryhtisi on kumara ja katseesi apea
Juttelen niitä näitä askareitteni lomassa
Tarkkailen käytöstäsi ja kyselen vointiasi
Kakki on kuulemma hyvin
“Mikäs vanhan ollessa, kun ei valita”
Saan muutaman puolittaisen hymyn huulillesi
Muistellessasi menneitä ääneesi tulee eloa
ja kysyt neljännen kerran mikä päivä tänään on
Kukaan ei ole käynyt luonasi viikkoihin  
ainoastaan muutama puhelu on tullut
Ulos et ole uskaltautunut enää aikoihin  
kaatumisen pelko on liian voimakas
Lähtiessäni halaan sinua nopeasti
Lupaan tulla jälleen ensiviikolla
Saan sinulta ensimmäisen aidon hymyn
Kun suljen oven hiljaa takanani
mietin milloin viimeksi
joku ihminen kosketti sinua
Mietin laskeutuuko lähtiessäni
yksinäisyyden verho takaisin silmiisi

  Kaipaan sinua niin
  Vihdoin näin sinut unessani
  Palasit luokseni piikkipensaiden läpi
  Olit ryvettynyt ja kolhittuna
  Mutta niin kauniina ja rakkaana
  Heräsin ja iso ikävä raastoi sydäntäni
  Kunpa vielä kerran saisin pitää sinua sylissäni
  Edes yhden kerran...