
Kaikki alkoi karhusta. Vanhoina kalevalaisaikoina ihmiset eivät uskaltaneet sanoa ääneen metsän kuninkaan nimeä, joten otuksella keksittiin monia kiertoilmaisuja: kontio, ohto ja otso, nalle, mesikämmen. Näillä hellittelynimillä lepyteltiin tuota pelottavaa otusta. Ja suomen kieli karttui. Nykyisinkin me lepyttelemme asioita tai ilmiöitä.
Olen pohtinut eilisillan ja tämän aamun sanoja: mitkä ovat hyviä sanoja ja mitkä taas pahoja sanoja. Käytin eilen sanaa siivoja ja puhuin mustalaisesta. Tällaiset sanat ovat epäkorrekteja. Siivooja herättää negatiivisen mielikuvan, siistijä on jo parempi sana. Näin yleisesti ajatellaan. Saapa nähdä kuinka kauan. Sillä tällaisilla uudismuodosteilla on tapana saada takaisin aiempi negatiivisuutensa. Enää meille ei tarjota siivous- vaan puhdistuspalveluja. Tästä ovat vain pieni askel tilapuhdistajaan. Minä nyt kuitenkin arvostan siivoojaani ja tuota mustalaista, joka tekee erinomaista kouluavustajan työtään. Käyttämilläni sanoilla ole minulle minkäänlaista arvolautausta. Jos sen sijaan käyttäisin sanaa manne, se olisi halventavaa.
Berta von Nákó: Eine alte Zigeunerin, 1879
On vaikea tietää, mitkä sanat voivat olla joillekin loukkaavia tai ärsyttäviä. Normaalit sanat voivat leimautua, ensin ehkä pienen vähemmistön, sitten muidenkin mielestä. Ongelma pyritään ratkaisemaan välttämällä tai korvaamalla ne toisilla. Neekeristä tulee musta tai tummaihoinen, vanhuksesta ikäihminen tai seniori, mustalaisesta romani. Siistijä. musta, seniori ja romani ovat kiertoilmauksia eli eufemismejä. Enää meillä ei ole kuuroja, sokeita ja invalideja vaan kuulo- ja näkövammaisia ja liikuntavammaisia. Meillä ei ole enää juoppoja tai virallisemmin alkoholisteja vaan nämä yksilöt kärsivät henkilökohtaisesta alkoholiin liittyvästä ongelmasta. Suomen kieli karttuu.

Neekeri on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan hyvin tummaihoista ihmistä. Aiemmin neekeri-sana oli yleisessä käytössä. Nykyisin sanaa kuitenkin pidetään usein halventavana, jolloin sen sijasta käytetään sanaa musta tai USA:n mustasta väestöstä puhuttaessa afroamerikkalainen. Hieman laajemmassa merkityksessä käytetään myös sanaa värillinen. Puhun yhä neekereistä, esimerkiksi käytän surutta sanoja neekeri, neekerinukke tai neekerinpusu. Jos käyttäisin sanaa nekru, se olisi halventavaa.
Niin me menetimme Brunbergin neekerinpusut, meiltä meni Fazerin lakritsipatukan kääreet ja Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa. Ten Little Niggers sai uuden nimen. Ja näin suomalaisten kielenkäytöstä tuli poliittisesti korrektimpaa.
Miten me sanat miellämme, on hyvin henkilökohtaista. Sana jolla on minulle täysi negatiivinen lataus on eläkeläinen.
|