Miksi en itse yritä loihtia edes jonkinlaista täytekakkua? Siihen on syynsä. Kun poikani täytti kaksi vuotta, silloin yritin. Ystäväni kanssa valmistelimme pienimuotoisia syntymäpäiväjuhlia koko päivän. Halusin itse hoitaa täytekakun. Sokerikakkutaikinasta yksi iso pellillinen, kakun kostutus ja koristelu. Sen piti olla yksinkertaista. Ja kaunis kakku siitä tulikin. Kun päivänsankari saapui kotiin, juoksi hän suoraan juhlapöytään ja tökkäsi sormensa täytekakkuun. Hölmistyneen näköisenä hän kääntyi puoleeni ja kysyi epäröiden: Äiti, onko tämä näkkileipää? Kakun kostutuksen ajoitus ei onnistunut. PS. Kuvassa on pojan poika Niilo ja tuosta tutusta konditoriasta ostettu kakku
|
Takaisin blogimerkintöihin