
Ooppera, sinfoniaorkesterin konsertit ja erityisesti baletti eivät kuulu minun kulttuurikokemuksiini eivätkä kulttuurielämyksiini. Olen nähnyt Rigoletton ja Toscan puoliksi – pidättelin nauruani väliaikaan asti. Tosca ei ole mikään koominen ooppera, mutta sen voi esittää koomisesti. Olen kuunnellut yhden konsertin elämässäni kokonaan, Tampereen kaupunginorkesterin esittämän Pekan ja suden. Parista konsertista olen poistunut kesken. Olen katsonut yhden baletin, Joutsenlammen, ja ainoastaan koska en halunnut loukata isännöiviä kollegoja Vilnassa. Sen musiikki oli kaunista, ja tanssikin, mutta miestanssija kirvoitti jatkuvaa kätkettyä hihitystä. En ole baletin ystävä.
Iltasin ihailen keittiön ikkunasta lintujen balettinäytöksiä. Ikkunasta näkyy pieni järvi, jonka yllä isot lintuparvet esiintyvät. Sorsaparvet liitävät erilaisissa muodostelmissa edestakaisin –kaunista, kuin balettia. Lokkiparvet lentävät täsmällisemmin edestakaisin, ikään kuin harjoittelisivat paraatiin. Kolmas parvi, joka esittelee iltaisin taitojaan on sekaparvi, jossa enemmistä on naakkoja mutta mukana on myös rastaita. Tuo parvi taas tuo mieleen eräänlaisen mielenosoituksen, rähinöinti ja tappelunnujakat sotkevat jatkuvasti muodostelmalentoa. Tänään, upeana tyynenä aamuna, sorsat esiintyivät nouseva aurinko taustana. Oli upeaa katsottavaa. Ennakoivatko nämä näytökset hyvästijättöä kesämaalle?
Jos olisin vielä töissä, en olisi voinut ihailla tuota aamuista esitystä. Töistä vapaanakin herään aikaisin, tosin tuntia myöhemmin kuin aikaisemmin. Ajattelin, että kaipaisin tuota työn täsmällistä kellotusta, rytmitystä päivääni. Rytmiä on nytkin, sen tahdin määrään minä itse. Yhdestä asiasta olen todella iloinen: sähköpostini määrä on romahtanut. Vasta nyt olen huomannut, miten paljon aikaa kului sähköpostien lukemiseen ja niihin vastaamiseen. Aluksi olin kiukkuinen, etten voinut pitää työnantajan palvelinta, vaan jouduin hankkimaan uuden. Se kannatti.

Lokakuun 25. 1929 jäi historiaan New Yorkin pörssin mustana perjantaina. Maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi. Se aiheutti vakavia taloudellisia häiriöitä kaikkialla ja johti yritysten sulkemiseen ja ennennäkemättömään työttömyysasteeseen. En ymmärrä vuoden 2008 pankkikriisistä muuta kuin sen, että jos kansalaiset alkavat siirtää talletusvarojaan turvaan ulkomaisiin pankkeihin, niin raha virtaa maasta pois. Ja se on vakavaa. Esimerkiksi Saksassa amerikkalaiset luotottajat vaativat 1929 rahansa takaisin. Tällä oli katastrofaaliset seuraukset. Koko sodan jälkeinen taloudellinen kasvu perustui ulkomaisiin luottoihin. Vuoteen 1932 laski teollisuuden tuotanto 60 % ja työttömien määrä kasvoi vuoden 1928 2,8 miljoonasta 6 miljoonaan. Neljässä vuodessa.
Ei hätää! Suomalaiset pankit on vakaalla pohjalla. Näin sanoo hallitus.
|